Surutyö

Surutyö 

 

Silloin kun en itse jaksa ollenkaan,

kun on kaikki voima poissa kokonaan, tule sinä Jeesus.

Tällaisena jään pienen lapsen lailla syliin lepäämään.

(Anna-Mari Kaskinen)

 

Suru ei kysy lupaa. Kuoleman suru tulee yllätyksenä silloinkin, kun sitä on jo osannut odottaa. Aina siihen ei ole voinut mitenkään valmistautua. Luopuminen ja kuoleman kohtaaminen ovat elämän suurimpia haasteita. Se synnyttää voimakkaita ja hämmästyttäviä tunteita, vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin ja kyyneleet tulevat tutuiksi. Arkinen jaksaminen voi olla koetuksella, ajatukset risteilevät mielessä tai läheisten ihmisten tuki voi puuttua.

Suru on henkilökohtainen. Sitä ei voi ottaa pois, eikä sen pituutta ennustaa. Sen kanssa kuljetaan eteenpäin, mutta se muuttaa muotoaan. Suru synnyttää jotain uutta. Se auttaa luopumaan siitä, mitä ei enää ole. Jokainen tarvitsee oman aikansa surra, tilaa kuunnella itseään. Monelle surusta puhuminen on tärkeää. Sureva tarvitsee siksi myös kuulevia korvia, keskustelukumppania. Myös muut elämänkriisit synnyttävät surun tunteita: avioero, vakava sairaus, onnettomuudet, taloudelliset katastrofit jne. Niidenkin käsittelyssä tarvitaan toisia.

 

Srk:n työntekijät ovat myös surussa lähelläsi. Pappi ottaa yhteyttä surukotiin ennen hautajaisia. Silloin sovitaan käytännön järjestelyistä ja muistellaan vainajaa. Hautajaisjärjestelyiden jälkeen elämä voi tuntua hiljaiselta. Diakoniatyöntekijät tulevat halutessasi käymään luonasi.

 

Läheisensä menettäneille on tarjolla sururyhmä. Se on ryhmä, jossa luottamukseen perustuen jaetaan omia kokemuksia kuolemasta, tunteista ja surusta ja kuunnellaan toisia. Siten ryhmän jäsenet auttavat ja tukevat toisiaan ja itseään. Ryhmään kutsutaan yleisesti lehti-ilmoituksella ja henkilökohtaisesti Ylitorniolla vuoden aikana kuolleiden leskiä. Ryhmä kokoontuu 6-7 kertaa Ylitorniolla ja siihen on sitova ennakkoilmoittautuminen. Ryhmä on ns. suljettu eli se pysyy samana koko ajan. Lisätietoja ryhmästä diakoniatyöntekijöiltä.